Venäjä hyvässä ja pahassa

Vuoden 1999 Vanhan kirjallisuuden päivien teemaksi valittiin Suomessa aina ajankohtainen naapurimme Venäjä. Päivien 2.-3.7. otsikoksi tuli ”Venäjä hyvässä ja pahassa”. Tarkoituksena oli tietenkin esitellä suomalaisten, etenkin kirjallisuuden ja kirjailijoiden, suhteita Venäjään ja pohtia venäläisyyden vaikutusta. Tätä pyrittiin valottamaan seminaarien esitelmissä ja monissa näyttelyissä.

Avauksen suoritti Vammalan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Irma Kiviranta. Samassa tilaisuudessa päästiin jo pureutumaan päivien varsinaiseen teemaan, sillä professori Matti Klinge käsitteli esitelmässään Venäjän ja Euroopan suhteita. Klinge muistutti, että Venäjällä ja Suomella on vanhat siteet muuhun Eurooppaan. Tyrvään Sanomien toimitusjohtaja Tapio Rautajoki luovutti avajaisissa Vanhan kirjallisuuden päivien rahaston stipendin teologian lisensiaatti Tuija Laineelle tämän ansioista kirjahistorian tutkijana 1. Warelius -palkinnon saivat puolestaan tietokirjailijat ja alusta asti Vanhan kirjallisuuden päivillä mukana olleet Kai Linnilä ja Kaari Utrio. Turkulainen Heidi Hakkarainen voitti yläastelaisille järjestetyn kirjoituskilpailun.

Päivien ensimmäisessä seminaarissa käsiteltiin venäläistä kulttuuria. Mukana puhumassa olivat professori Pekka Pesonen Helsingin yliopiston slavistiikan ja baltologian laitokselta, dosentti Ben Hellman sekä filosofian lisensiaatti Tomi Huttunen. Pesonen käsitteli esityksessään Venäjän kohtalonkysymystä, idän ja lännen välillä tasapainottelua, Hellman puhui suomalais-venäläisistä kulttuurisuhteista, ja Huttusella aiheena oli ”Venäläinen kulttuuri tänään”. Venäjä-aiheesta jatkettiin lauantaina seminaarissa Venäjä hyvässä ja pahassa. Venäjän asiantuntija suurlähettiläs Heikki Talvitie kertoi Neuvostoliitosta Venäjän historiassa, johtaja Kari Ketola Venäjän kaupasta ja kirjallisuudesta sekä ministerineuvos Annikki Halko nykyisestä venäjän kielestä ja kaupasta. Lopuksi järjestettiin tuttuun tyyliin väittely- ja keskustelutilaisuus. Tällä kertaa aiheena oli ”Venäläisiä emme ole”. Mukana olivat historian professorit Päiviö Tommila ja Matti Klinge.

Seminaarien ohella Vanhan kirjallisuuden päivillä oli taas muutakin ohjelmaa. Bibliofiilien Seuran Kirjankerääjän ABC -kurssin, otsikkona oli Kirjan etsimisen ja löytämisen ilo ja tuska. Päätoimittaja Matti J. Särömaa kertoi kirjallisesta löytöretkeilystään ja kouluneuvos Kirsti Mäkinen kalevalaisen kirjakokoelmansa synnystä. Lisäksi seuran asiantuntijat vastailivat yleisön esittämiin
kysymyksiin.

Venäjän lisäksi päivien teemaksi nousi runoilija P. Mustapään, eli Martti Haavio, jonka syntymästä oli kulunut 100 vuotta. Hänen kunniakseen järjestettiin lauantaina oma seminaari. Erikoistutkija Raija Majamaa puhui Martti Haaviosta kustantajana. Martti Haaviosta ja kansanrunouden kaavasta puolestaan kertoi Lotte Tarkka. Perjantaina Haavion maailmaan oli sukellettu jo Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmassa, jossa lausuttiin yleisön toivomia P. Mustapään runoja, esiintyjinä Ritva Ahonen, Veikko Honkanen ja Martti Mäkelä. Tilaisuuden yhteydessä kuultiin tohtori Maija Larmolan esitelmä P. Mustapäästä.

Päivien näyttelyissä paneuduttiin Venäjä-teemaan. Kansalliskirjaston kokoelmista oli näytteillä keisariajan kirja-aarteita. Otava esitteli kustantamiaan venäläisiä teoksia. Suomen Nuorisokirjallisuuden instituutti oli koonnut näyttelyn suomennetuista venäläisistä lastenkirjoista. Suurimman mielenkiinnon kohteena oli Jyväskylän yliopiston järjestämä näyttely valvontakomission kieltämistä kirjoista. Näyttelyssä esiteltiin kirjoja, jotka olivat joutuneet lukkojen taakse vuosina 1944-47 valvontakomission vaatimusten vuoksi. Tällaisia olivat muun muassa monet sotakirjat mutta myös useat poliittiset pamfletit. Venäjään liittyvien aiheiden lisäksi näyttelyt esittelivät Martti Haaviota, Vänrikki Stoolin tarinoita, shakkikirjallisuutta sekä Matti Visannin Kalevala kuvituksia. Heikki Kiljanderin perinteisessä ex libris -näyttelyssä oli esillä Kalevalaan ja kansanomaisuuteen liittyviä kirjanomistajamerkkejä.