Satu ja fantasia

Suomen lasten satusedän Zacharias Topeliuksen muistovuotta vietettiin vuonna 1998, kun oli kulunut 100 vuotta hänen kuolemastaan ja 180 vuotta hänen syntymästään. Vanhan kirjallisuuden päivätkin valitsi vuoden teemaksi Sadun ja fantasian. Vaikka 26.–27.6. järjestetyillä päivillä esiteltiin laajasti satusetä Topeliusta, satu ja fantasia olivat muutenkin monipuolisesti tapahtuman aikaan esillä.

Päivien avauksen suoritti opetusministeriön ylijohtaja Kalevi Kivistö. Samassa tilaisuudessa päästiin jo Topeliukseen, sillä Aulis Aarnio puhui aiheesta Suomi Topeliuksen silmin. Avaustilaisuudessa puhui myös kirjallisuuspäivien pitkäaikainen taustavaikuttaja Timo Roos, joka kertoi vanhan kirjallisuuden löydöistään, ja julkistettiin perinteiseen tapaan kirja, tällä kertaa C. N. Keckmanin kirjeet. Warelius-palkinnon sai nyt ansioitunut historiantutkija Päivi Setälä, jonka ansioiksi mainittiin varsinkin eurooppalaisen naisen historian tutkiminen ja sen esille nostaminen useissa kirjoissa sekä tutkimusprojekteissa. Suurimman huomion sai avajaisissa ajankohtainen lahjoitus: Mauri Kunnaksen Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakennuksen hyväksi tekemän Koiramäen joulukirkko -kirjan tuotto, kaikkiaan 1,1 miljoonaa markkaa, lahjoitettiin Tyrvään seurakunnan edustajille.

Pääteemaa, Topeliusta, käsiteltiin perjantaina omassa seminaarissaan. Tähänkin seminaariin oli saatu jälleen nimekkäitä asiantuntijoita puhujiksi. Pertti Koistinen käsitteli aihetta Kuva, aika ja tunnelma, ja kertoi Välskärin kertomukset -teoksen kuvittamisen historiasta. Erikoistutkija Raija Majamaa puolestaan vertaili

Topeliusta ja Lönnrotia kansallistoimittajina ja toi esiin heidän työnsä kansan opettajina. Elina Halttunen-Salosaari kertoi Snellmanin ja Topeliuksen suhteesta omassa esityksessään Goljat ja David – Snellman ja Topelius, kriitikko ja runoilija Suomen suuriruhtinaskunnassa. Topeliuksesta samana vuonna kirjankin julkaissut historian professori Matti Klinge puhui aiheesta Topelius tänään. Pääteemaan liittyi myös yläasteikäisten kirjoituskilpailu ”Satu ja fantasia”, jonka voitti Johanna Forsberg kirjoituksellaan Auringon lapset.

Satua ja fantasiaa oli Topelius-seminaarin ohella tarjolla toisessakin seminaarissa. Runoilija ja lastenkirjailija Kirsi Kunnas puhui sadun ja runon merkityksestä lapselle. Kunnas käsitteli aihetta vielä paikallislehden haastattelussa, jossa totesi lapsen satujen avulla oppivan käsittelemään tunteitaan ja pelkojaan sekä erottamaan myös mielikuvituksen todellisuudesta. Kunnaksen ohella seminaarissa puhui kirjailija Johanna Sinisalo scifistä satuna ja fantasiana. Topeliustakaan ei unohdettu, sillä professori Tapani Harvinen kertoi esitelmässään Topeliuksesta ja itämaista.

Satuun ja fantasiaan keskittyivät myös monet päivien näyttelyistä. WSOY esitteli kustantamiaan Topeliuksen teoksia, Maria Laukka oli koonnut näyttelyksi kirjakuvituksia, Helsingin yliopiston kirjasto puolestaan oli tuonut näytteille Topeliuksen tuotantoa, ja Heikki Kiljanderin ex libris -näyttelykin liittyi satuihin ja tarinoihin. Näiden lisäksi tarjolla oli näyttelyt Olof Kankaan kirjataideteoksista, science fictionista ja suomalaisista viroksi käännetyistä teoksista. Edellisenä kesänä edesmennyttä Vanhan kirjallisuuden päivien vaikuttajaa, akateemikko Pertti Virtarantaa kunnioitettiin hänen työtään esittelevällä valokuvanäyttelyllä. Myös Helvi Hämäläisen muistoa kunnioitettiin näyttelyllä. Tämän runon haluaisin kuulla ohjelmassa puolestaan oli mahdollisuus kuulla nyt Lauri Viidan runoja, joita lausuivat Liisamaija Laaksonen, Martti Mäkelä ja Tapani Perttu. Runoillan juonsivat ja toimittivat suorana radiolähetyksenä Satu Koskimies ja Juha Virkkunen.

Olli-Pekka Heinosen vuonna 1996 Vanhan kirjallisuuden päivillä esittämä ajatus kirjamuseosta herätettiin uudelleen ja aiheesta pidettiin keskustelu ja väittelytilaisuus. Tilaisuuden vetäjänä toimi arkistonjohtaja Kaarina Sala ja väittelijöinä Kari Rahiala, Pirkko K. Koskinen sekä Kaija Valkonen. Kirjamuseo -hanke sai laajaa julkisuutta lehdistössä, joka suhtautui siihen periaatteessa myönteisesti. Jonkin verran hankkeelle ilmestyi epäilijöitäkin, esimerkiksi Helsingin yliopiston kirjaston johtaja Esko Häkli toppuutteli hanketta. Kirjan museon ystävien puheenjohtaja Pirkko K. Koskinen ei ollut aivan vakuuttunut Vammalan sopivuudesta museon sijaintipaikaksi mutta ei täysin ajatusta tyrmännytkään.