Suomalaisen kirja

Vuoden 1997 Vanhan kirjallisuuden päivien aiheeksi oli valittu Suomalaisen kirja. Teema oli hyvin kattava, mutta sitä
kirjallisuuspäivät halusivatkin. Haluttiin selvittää, lukeeko suomalainen suomalaisia kirjoja, kaunokirjallisuutta, tietokirjallisuutta, käännöskirjallisuutta tai lehtiä tai lukeeko mitään. Osaltaan teeman valintaan vaikutti se, että tasan sata vuotta aikaisemmin oli ilmestynyt Julius Krohnin teos Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet.

Tapahtuman juhlallisissa avajaisissa oli jälleen monipuolista ohjelmaa. Tervehdyssanat lausui yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Lokki. Päivät avasi Tampereen yliopiston kansleri Heikki Koski, josta myöhemmin samana vuonna tuli Länsi-Suomen läänin ensimmäinen maaherra. Professori Kai Laitinen puhui otsikolla ”Kirjojen virrassa”, jossa hän käsitteli omaa suhdettaan kirjallisuuteen ja kirjoihin aina lapsuudesta alkaen. Päivien toiminnanjohtaja Ilpo Tiitinen puolestaan pohti Julius Krohnia ja hänen teostaan. Perinteiseen tapaan avajaisissa kuultiin myös esitelmä suhteesta vanhaan kirjallisuuteen, tällä kertaa sen piti kirjailija Veijo Meri. Avajaistilaisuudessa julkistettiin lisäksi kaksi kirjaa, Pertti Virtarannan Suomalaismetsissä ja Juhani Piilosen Sastamalan historian 3. osa. Suomen tietokirjailijat palkitsivat Warelius-palkinnollaan ansioituneen luontokirjailijan, tohtori Matti Leinosen. Vuoden kirjatoukan nimen ja arvon sai puolestaan maanviljelijä Ilkka Uotila, joka oli kerännyt mittavan kokoelman Suomen sotahistoriaa käsittelevää kirjallisuutta.

Päivien seminaareihin oli jälleen saatu kiinnostavia ja ajankohtaisiakin vieraita puhujiksi. Perjantain seminaarissa Finlandia-palkinnon voittanut kirjailija Irja Rane kertoi Seitsemän veljeksen lukemisesta, kriitikko Vesa Karonen Suomalaisen miehen kirjasta ja dosentti Katarina Eskola rakkaista kirjoista elämäkerroissa. Tapahtuman aikana järjestettiin myös kaksi kurssia, jotka johdattelivat vanhan kirjallisuuden käytännön kysymysten äärille. Perjantaina pidettiin kirjahistorian kurssi, jossa Tuija Laine kertoi aiheesta ”Mistä kirjahistoriassa on kysymys?”. Samalla kurssilla käsiteltiin myös vanhan kirjan rakennetta Sirkka Havun johdolla ja suomalaisen kirjahistorian tutkimuksen lähteitä Tuija Laineen johdolla. Bibliofiilien Seura järjesti lauantaina jo perinteeksi muodostuneen Kirjankerääjän ABC -kurssin, jossa käsiteltiin niin kirjan keräilyä, säilytystä kuin korjaustakin. Kurssin vetäjänä toimi bibliofiilien puheenjohtaja Jukka Sarjala.

Päivien järjestäjät olivat ilmeisesti olleet kirjasta huolissaan myös fyysisenä esineenä, sillä lauantaina päivillä järjestettiin keskustelutilaisuus, jonka otsikkona oli ”Häviääkö kansakunnan muisti, kun paperi katoaa?”. Tilaisuuden puhujat kyseenalaistivat koko otsikon, sillä he totesivat että ei kirja mihinkään häviä. Kaari Utrio totesi kirjan voivan hyvin, sillä nyt kaikki lukevat toisin kuin joskus aikaisemmin. Samaa mieltä olivat muutkin tilaisuuden keskustelijat, pankinjohtaja Kari Rahiala, filosofi Mikko Lahtinen, ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm sekä UPM-Kymmenen kehitysjohtaja Heikki Hassi. Kaikki vakuuttivat sähköisen ja painetun sanan elävän rinnakkain. Kai Ekholm puolestaan totesi internetin olevan myös mahdollisuus julkaista kirjoja, jotka kuuluvat kaikille.

Näyttelyt kertoivat monipuolisesti suomalaisen kirjan historiasta. Museoviraston kokoelmista oli saatu rakennettua näyttely Libri rari et cari, jossa esiteltiin museoviraston hallussa olevia vanhoja kirjaaarteita aina 1500-luvulta alkaen. Erikoisuutena esillä olivat myös Helsingin yliopiston teologiset väitöskirjat vuosilta 1828-1997, joita oli saatu Ilpo Tiitisen sekä Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmista. Väitöskirjoja olikin melkoinen määrä: 347 kappaletta. Myös päivillä vierailleen Veijo Meren teokset oli asetettu esille. Päivien monivuotisen yhteistyökumppanin Suomalaisuuden Kirjallisuuden Seuran arkistosta oli koottu puolestaan näyttely, jonka aiheena oli ”Kirjailijoiden maailmankuva”. Maria Laukan kirjankuvitusta esiteltiin näyttelyssä ”Mirri Mesikatti ja muita eläimiä”.

Paikalla oli vakiintuneen tavan mukaan myös Heikki Kiljander ex libriksineen, esittelemässä näyttelyään ja kertomassa merkkien historiasta.

Kirjamyyntiä, kirjahuutokauppoja ja esittelypisteitä oli jälleen tarjolla. Totuttuun tapaan toinen huutokaupoista oli tarkoitettu sekalaisille kirjoille ja toinen lastenkirjoille. Kirjapäiviltä radioitiin jälleen Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelma. Tällä kertaa yleisö sai toivoa runoja Oiva Paloheimolta ja Kirsi Kunnakselta. Kunnas oli saapunut itse tilaisuuteen, ja Paloheimosta oli kertomassa hänen poikansa kirjailija Matti Paloheimo. Lausujina toimivat aikaisemminkin Vanhan kirjallisuuden päivillä esiintymässä ollut Emilia Pokkinen sekä Jarmo Heikkinen Mirjami-tyttärensä kanssa. Kirjatoukkain ehtoohuveissa yleisöä viihdytti muun muassa venäläinen tanssiryhmä Raduga, joka oli saapunut esiintymään Vammalan ystävyyskaupungista Kashinista.