Kirjan jäljillä

Seitsemännet, 28.–29.6.1991 järjestetyt Vanhankirjallisuuden päivät ottivat teemakseen ”Kirjan jäljillä”. Päivien avauksen suoritti keväällä nimitetyn hallituksen kulttuuriministeri Tytti Isohookana-Asunmaa. Kirjallisuusseminaareissa – joita oli jälleen kaksi – oli puhumassa kirjailijoita ja vanhan kirjan tuntijoita sekä Suomesta että muualta. Perjantain seminaarissa professori Kauko Pirinen puhui aiheesta Miksi kirjoja ryhdyttiin painamaan suomeksi, professori Kai Laitinen käsitteli väitöskirjan tekoa, ja virolainen Jaan Kaplinski kertoi kulttuurin peleistä. Kansainvälistä väriä kirjapäiville toivat myös ranskalaiset vieraat, professori Jean-Luc Moreau ja tohtori Christian Malet sekä professori Mohammed Arkout. Moreau puhui suomen taitajana Suomenlahdesta Pariisissa – eli siis suomalaisista kirjoista ja niiden asemasta Ranskassa. Seminaarit jatkuivat lauantaina, jolloin järjestettiin peräti kaksi kirjallisuusseminaaria. Näihinkin seminaareihin oli saatu erittäin nimekkäitä kirjallisuusalan vaikuttajia. Lauantain ensimmäisessä seminaarissa Anssi Arohongan haastattelema Helvi Hämäläinen puhui vanhan kirjallisuuden löydöistään ja ihmetteli Suomesta puuttuvaa kirjan museota. Suurlähettiläs Béla Jávorszky kertoi puolestaan Transsilvanian unkarinkielisestä nykykirjallisuudesta ja Yrjö Varpio suomalais-unkarilaisista kirjallisuussuhteista. Hämäläisestä tuli myös kirjallisuuspäivien yleisön suosikki, sillä hänen esitelmänsä veti Sylvään salin ääriään myöten täyteen. Iltapäivän seminaarissa esiintyivät puolestaan kirjailijat Leena Krohn ja Kaari Utrio sekä lisensiaatti Jussi Nuorteva. Krohnin aiheena seminaarissa oli tieto ja merkitys, Utrion opaskirjallisuus naisnäkökulmasta, ja Nuorteva kertoi vanhan kirjallisuuden kartoittamisprojektista.

Koska teemana oli ”Kirjan jäljillä”, Bibliofiilien Seura järjesti kirjapäivien yhteydessä erityisen Kirjan-keräilyn ABC -kurssin.Kurssilla seuran puheenjohtaja, opetusasiainneuvos Jukka Sarjala käsitteli bibliofiilien suhdetta kirjaan, kirjastonhoitaja Tapani Boman kertoi vanhojen kirjojen oikeasta kohtelusta ja säilytyksestä sekä virolainen Eerik Teder Viron kirjan kohtaloista vuoden 1940 jälkeen Vanhan kirjan säilyttämiseen ja korjaamiseen liittyivät myös Juhani Roinisen järjestämät kirjan käsinsidonnan työnäytökset sekä museonhoitaja Esko Pietilän antama opastus kirjan korjaamisen peruskysymyksissä 4. Vanhan kirjallisuuden päivillä sai siis todellista oppia siitä, miten vanhaa kirjaa tulee kohdella ja miten sen kanssa pitää toimia. Huomiota kirjapäivillä herätti kahden teoksen julkaiseminen.

Kyseessä eivät olleet sinänsä uudet kirjat vaan näköispainos ja käännös. Käännöskirja oli persialaisen Sádi´n Ruusutarha, jonka oli suomentanut nuori tutkimusassistentti Jaakko Hämeen-Anttila. Näköispainoksessa taas oli kyse sukupuoliopas vuodelta 1909, Sukupuoliyhteys taidenautinnoksi, jonka oli kirjoittanut A.F. Tanner. Antikvariaatti-lehden päätoimittaja Tapani Vinkala perusteli näköispainoksen julkaisemista sillä, että se sopi päivien teemaan, jossa esillä oli kasvatus-, käytös- ja seurusteluoppaita. Aikoinaan Tannerin teos oli herättänyt kohua siinä määrin, että kenraalikuvernööri oli määrännyt hänen teoksiaan takavarikoitavaksi. Kohtalo oli siis ollut hieman samanlainen kuin edellisillä kirjapäivillä esiintyneellä Caius Kajannilla.

Muuten ohjelma noudatteli totuttuja kaavoja. Seminaarien lisäksi oli kirjanmyyntiä ja näyttelyitä. Näyttelyiden aiheet tosin limittyivät hyvin esitelmien aiheisiin, sillä niissä esiteltiin vanhoja opaskirjoja, suurlähettiläs Paul Gustafssonin kirjakokoelmia, vanhaa kirjallisuutta Vammalan seudulta, unkarilaista kirjallisuutta ja ex libriksiä. Gustafssonin kirjakokoelmista kootussa näyttelyssä ”Vanhenevan bibliofiilin perintö” oli esillä niin suomalaisia kirjaaarteita 1600-luvulta 1800-luvulle kuin Suomea käsittelevää vanhaa ulkomaista kirjallisuutta. Näyttelyiden lisäksi järjestettiin myös opastettu kiertoajelu Vammalan kirjallisiin maisemiin sekä perinteinen illanvietto, tällä kertaa Ellivuoressa Kirjatoukkain iltamat.