Rikos

Rikos osoittautui hyvinkin monitahoiseksi teemaksi, vaikka moni saattoi luulla tapahtumassa käsiteltävän vain dekkareita nähdessään julisteessa komeilevan komisario Palmun. Tapahtumassa käsiteltiin rikos-teemaa kuitenkin hyvin monipuolisesti.

Tapahtuman avajaisissa rikos oli siinä mielessä läsnä, että avajaisesitelmän piti pitkän linjan oikeusoppinut, sekä Suomen että Euroopan Unionin oikeusasiamiehenäkin toiminut Jacob Söderman. Södermanin puhe ei kuitenkaan käsitellyt rikoksia, vaan lähinnä hänen omia kirjallisia muistojaan. Rikoksesta sen sijaan puhui sarjakuvataiteilija Pertti Jarla, aiheenaan ”Rikos Fingerporissa”. Perinteiseen tyyliin avajaisissa jaettiin myös palkintoja. Suomen tietokirjailijoiden Warelius-palkinnon saivat Leena Laulajainen ja Jaakko Hämeen-Anttila. Tietopöllö-palkinnon pokkasi puolestaan joulukalenteristakin tutun Histamiinin luoja Raili Mikkanen.

Rikoksen maailmaan perjantaina päästiin oikeastaan kahdessa tapahtumassa. Toiminnanjohtaja Panu Rajala juonsi juhlasalissa pääseminaarin ”Rikos ei kannata”. Rikoksista puhuivat kouluneuvos Kirsti Mäkinen, historioitsija Teemu Keskisarja ja tohtori Lasse Lehtinen, kaikki hieman eri näkökulmista. Kirsti Mäkinen puhui rikoksesta, synnistä ja häpeästä kirjallisuudessamme kun taas Teemu Keskisarja puhui vanhemmista rikoksista. Lasse Lehtinen oli ottanut kantavaksi teemakseen poliittiset murhat ja rikokset aina kustavilaiselta ajalta alkaen. Rikos -teemaan liittyi perjantain musiikillinen päätös, jossa Heikki Laitinen ja Kimmo Pohjonen tulkitsivat murhaballadeja.

Perjantaina ei kuitenkaan keskitytty ainoastaan rikoksen maailmaan. Tietokirjailijoiden toiminnanjohtajan Jukka-Pekka Pietiäisen vetämässä seminaarissa ”Kun Suomi ja Neuvostoliitto kamppailivat” Heikki Haapavaara, Olli Kivinen ja Lasse Lehtinen keskustelivat Suomen ja Neuvostoliiton sotaa ja sota-aikaa kuvaavista kirjoista. Suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisen taipaleen kunniaksi Sylvään auditoriossa järjestettiin seminaari ”Turmiolan Wagner ja Fingerporin mummo”. Seminaarissa sarjakuvataiteilijat Anni Nykänen, Minna Paloniemi, Pertti Jarla ja sarjakuvaneuvos Juhani Tolvanen keskustelivat suomalaisesta sarjakuvasta.

Tapahtumassa oli huomioitu jälleen lapsetkin, ja lauantain avasi Sylvään auditoriossa järjestetyt lasten omat kirjapäivät. Suosittujen Tatu ja Patu -kirjojen tekijät Sami Toivonen ja Aino Havukainen loivat lasten kanssa uutta satuhahmoa ja Kengurumeininki-lastenorkesteri viihdytti lapsia.

Rikoksiin keskityttiin lauantain aikana kolmessa seminaarissa. Bibliofiilien seuran järjestämässä seminaarissa ”Kirjallisia varkauksia ja väärennöksiä” olivat keskustelemassa tohtori Sanna Nyqvist, tohtori Outi Oja ja antikvaarinen kirjakauppias Anssi Arohonka. Dekkareiden maailmaan päästiin peräti kahdessa seminaarissa. Jarmo Papinniemen vetämään ”Rikoksia Pohjolassa” -seminaariin oli saatu puhumaan komisario Winteristä kirjoittava Åke Edwardson sekä Marianne Peltomaa. Suomalaisia huippudekkaristeja puolestaan kokoontui keskustelemaan ”Rikos kannattaa” -seminaariin. Seminaarin dekkaristit Harri Nykänen, Seppo Jokinen, Outi Pakkanen ja Kari Häkämies painottivat, että helpointa on kirjoittaa siitä aiheesta, jonka itse tuntee parhaiten.

Pelkkää rikosta lauantain ohjelma ei kuitenkaan ollut. Sen kunniaksi, että Juhani Ahon syntymästä oli tullut kuluneeksi 150 vuotta, järjestettiin tilaisuus ”Juhani Aho, ajankohtaisempi kuin luuletkaan”. Tilaisuus oli tarkoitus järjestää Sylvään auditoriossa, mutta koska kiinnostus osoittautui yllättävän suureksi, se siirrettiin juhlasaliin. Ahoa käsittelevän tilaisuuden juonsi lehtori Tuuli Uusi-Hallila ja keskustelemassa olivat kirjailijat Eppu Nuotio ja Panu Rajala sekä kaupunginjohtaja Simo Juva.

Vanhan kirjallisuuden päivillä oli paljon myös perinteistä ohjelmaa. Anssi Arohongan meklaroima perjantain kirjahuutokauppa kuului perinteiseen ohjelmaan kuten myös lauantaina järjestetty Marko Vesterbackan kustannusliike Warelian organisoima ”Tyrvääläinen Tryki”. ”Tyrvääläisessä Trykissä” oli puhumassa arkeologian emeritusprofessori ja Satakunnan esihistorian erikoisasiantuntija Unto Salo. Trykissä julkaistiin myös Vesterbackan oma kirja, Tyrvään murretta Mauri Kunnaksen sarjakuvissa käsittelevä ”Kunnaxen kiäli”. Perinteisiin tapahtumiin kuuluivat myös monet näyttelyt ja ehtoohuvit, jotka järjestettiin Seurahuoneella eikä Ellivuoressa, niin kuin yleensä.

Vuoden 2011 Vanhan kirjallisuuden päivät keräsivät hyvin yleisöä – ainakin tapahtumien osalta. Sen sijaan antikvaaristen kirjakauppiaiden kirjapöytien vieressä kierteli ehkä aavistuksen verran vähemmän väkeä kuin vuonna 2010, mutta ei mitenkään dramaattisesti vähemmän. Hienoinen väljyys johtui suurimmaksi osaksi helteisestä säästä. Päivien aikana kirjan ystäville oli taas monenlaista nähtävää ja koettavaa, kuten Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi, joka avattiin juuri sopivasti ennen Vanhan kirjallisuuden päiviä. Olli-Pekka Heinosen Vanhan kirjallisuuden päivien avauspuheessa vuonna 1996 esiin nostama ajatus oli muuttunut todeksi ja uusi museo vahvistaa Sastamalan kirjallista imagoa entisestään. Sitä, kuka oikeasti on Pukstaavin isä tai äiti, tuskin koskaan voidaan aukottomasti todistaa. Mutta ilman Vanhan kirjallisuuden päiviä museota tuskin olisi Sastamalaan ikinä syntynyt.

Tuomas Rantala

Vanhan kirjallisuuden päivät 2019

Päivä(t)

:

H(s)

:

Minuutti(a)

:

Second(s)